Ihanat, ihanat hevoset.

Olen viime aikoina ikävöinyt hevostelua ihan toden teolla. Olen aina ollut sitä mieltä, että olen ajautunut hevosten pariin niin sanotusti olosuhteiden pakosta, mutta niin tai näin, ei niitä ilman elämisestä tule ikinä oikein mitään! Nytkin tekee niin paljon mieli päästä vaikka vain harjaamaan hevosta, että ensi viikolla menen kyllä ratsastustunnille, maksoi mitä maksoi.

Hevosikävässäni eksyin Yotubeen katselemaan heppavideoita ja löysin palan lapsuuttani; tätä Wienin espanjalaisesta ratsastuskoulusta kertovaa dokumenttia minulla nimittäin oli tapana katsoa pikkusiskoni kanssa rätisevältä videolta uudestaan ja uudestaan... Tästä saadut vaikutteet piti tottakai myös testata ponien kanssa, ei voi näin jälkeenpäin sanoa muuta, kuin että voi poniparat :D



Kannattaa ehdottomasti katsoa molemmat osat, jos aikaa vain on. Mielestäni siinä lapsuuden ohjelmassa oli kyllä myös sellainen pihatto- ja hoitokohtaus, tekeekö muistini tepposet vai onkohan tuo sittenkin joku eri dokkari... Upeaa katsottavaa joka tapauksessa.



Lipizzanhevoset ovat aina kiehtoneet mieltäni kovasti ja unelmissa olisikin vielä joskus omistaa sellainen... Uskomatonta olisi jo päästä ratsastamaan tuollaisella korkeasti koulutetulla lipizzalla, se on sitten eri asia osaisinko siellä selässä mitään tehdä.

Lipizzoista pääseekin sujuvasti kaikkien aikojen lempiratsuhevoseeni Killeen, joka on Hippoksen tietojen mukaan 1/4 lipizza, eli sen isänisä on merkitty rodultaan lipizzaksi. Kille, oikealta nimeltään 76/96 Gidran XVI-78 SLO on opetushevonen Pudikselta. En voi sanoa rakastuneeni siihen ensi silmäykseltä (koska suoraan sanottuna se on yksi rumimmista hevosista mitä tiedän), mutta ensi ratsastukselta kyllä! Pääsin nimittäin heti alkuun puomitunnille sillä ja se oli niin ihanan reipas ratsastaa silloin. Sen jälkeen koulutunnitkaan eivät tuntuneet pahoilta, koska tiesin, että oikeasti Kille on ihan kiva ja herkkä... Mutta sitä tunnetta, kun on ensin taistellut lähes tunnin ja yhtäkkiä hevonen antaakin periksi ja lähtee liitelemään, ei voita mikään ♥ Yksi suurimpia haaveitani olisikin Killen osto, mikä nyt sinänsä ei kovin realistista kenties ole, kun ei ole oikein varaa ylläpitää sitä ensimmäistäkään hevosta. Killellä alkaa kuitenkin jo eläkepäivät häämöttää, joten se ei varmaankaan olisi kovin kallis...



Kerkesin käydä Killen kanssa yksissä harjoituskisoissa ennen koulusta lähtöäni. Kille tosiaan on ihan mielettömän hyvä hyppääjä, mutta varsin vaikea ratsastaa(ainakin minun taidoillani). Noissa kisoissa se meni verkassa ihan unelmasti, kuunteli, oli rauhallinen ja hyvin avuilla, mutta sitten itse radalla vanha kehäkettu lähti kyllä suoraan sanottuna vähän lapasesta. Ei niinkään vauhdillisesti, mutta hevonen ei kerta kaikkiaan ollut oikein "kuulolla".

Itse radasta sen verran, että mielestäni se meni kuitenkin olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Yhtään varsinaista virhettä ei tullut ja radasta selvittiin enemmän tai vähemmän kunnialla läpi. Oma istuntani oli varsin heiluvaista ja epävakaata, käsistä puhumattakaan... Perusrata meni ihan siististi, mutta kakkosvaiheeseen lähdettäessä typerästi ratsastin hieman eteen, jolloin hevonen kyllä vähän "karkasi", enkä saanut sitä käännettyä kunnolla. Ja tuo viimeinen este on sitten jo ihan sitä, että meikäläiselle meinasi tulla hieman väsy... Mutta kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen, kyllä tuolla kuitenkin muutama ihan hyväkin tie ja hyppy oli seassa :)

Joululoman ratsastukset

La 24.12. Luci, maastossa käyntiä ja laukkamäkiä. Tarkoitus oli käydä rauhallisella jouluratsastuksella pikkusiskoni kanssa, mutta eihän me tietenkään maltettu olla laukkaamatta muutamaa mäkeä ylös ja meno meni välillä aika villiksi... Mutta hauskaa oli! :D

Ma 26.12 Äitini 20-vuotias lv-ruuna Ecco Off, eli Ecco, omalla kentällä kaikki askellajit läpi. Ecco on aikanaan ollut hyvä ravuri ja nykyään se on myös melko hieno ratsu! Meno oli vain melkoisen reipasta välillä, minusta on selvästi tullut melkoinen tätiratsastaja, kun ottaa huomioon, että kyseisellä hevosella olen kilpaillut myös laukkakilpailuissa ja niissä on menty ihan oikeasti kovaa. Nyt tuntui välillä siltä, että en hallitse hevosta mitenkään. Saattoi tietenkin johtua myös siitä, että Ecolla oli pelkät nivelet suussa, sillä ennen olen ratsastanut sillä aina olympialla. Nykyään se on kuulemma vanha ja rauhallinen, HAH, sanon minä. Semmoista koottua ravia mentiin taas paikallaan, kun papalla oli hieman menohaluja kun muut laukkasivat samalla kentällä...

Ecco.

Ti 27.12 Luci eli oma hevoseni, kentällä käyntiä. Oli ihan hirveä keli, joten mentiin ihan vain käyntiä. Harjoiteltiin kuitenkin ihan kouluratsastusasioita, esimerkiksi kulmia, pohkeenväistöä ja pysähdyksiä. Olin edellisenä iltana lukenut Kyra ja ratsastuksen taito- kirjaa, joten aakkoset olivat tuoreena mielessä ja kokeilin niiden toimimista Luciin ja kyllä sitä edistystä oli havaittavissa!

Illalla ratsastustunti Keskimäen hevostilalla, Tuomas Jauhiainen opetti. Mentiin koulua, "kinkunsulattelua" ilman jalustimia. Menin hevosella nimeltä Reverans eli Reve, joka oli 14-vuotias pv-ruuna, tosi ihana! Juuri semmoinen pieni ja herkkä, josta minä tykkään. Mentiin aika paljon isolla keskiympyrällä ja harjoiteltiin muun muassa vastalaukkaa, tarkoituksena oli lähinnä saada hevoset hyvin kuulolle ja ratsastettua läpi. Omasta mielestäni ratsastus sujui tosi hyvin, mutta minulla oli kuulemma liian pitkät ohjat ja ylävartalo heilui liikaa liikkeen mukana, kumpikin asioita, joista minulle on sanottu aikaisemminkin noin tuhat ja miljoona kertaa.

Reve.

To 29.12 Ecco, maastossa käyntiä. Tästä nyt ei ole paljoakaan sanottavaa, mutta ainakin istuin siellä hevosen selässä vajaan tunnin.

Illalla kävin ratsastustunnilla Rautalammin ratsastuskeskuksella, tunnin piti Sari Uimonen. Sain itse valita hevosen ja valitsin tasaiseksi ja rehelliseksi tietämäni suomenhevosruuna Johto Puksan eli Velin. Halusin jonkun varman hevosen, jotta saisin sitä kauan kaivattua itseluottamustani esteillä hieman takaisin. Olin mennyt Velillä kerran aikaisemminkin joskus vuosia sitten ja silloin sillä hyppääminen tuntui suorastaan naurettavan helpolta, kun hevonen totteli suurinpiirtein pienintäkin ajatusta. Ja niin oli nytkin, ratsastaminen oli suorastaan nautinnollista kun hommat sujui niinkuin pitikin :) Pari kieltoa tuli, kun ratsastaja ei ollut ihan mukana menossa loppuun asti. Tällä kerralla yritin pitää ne hemmetin ohjat käsissä, jopa niin paljon, että ohjeeksi tuli ratsastaa vähemmän ohjalla ja enemmän pohkeella... Milloinkahan sitä löytäisi sen kadonneen, kultaisen keskitien tässäkin asiassa? Olin kuitenkin melko tyytyväinen ratsastukseeni ja Veli oli aivan ihana :)

Mentiin siis esteitä, kaarevia teitä ja lopuksi 17 metrin linjaa. Tarkoituksenani oli piirtää aiheesta sellainen hieno kaavio, mutta se ei oikein onnistunut, täytyy siis tyytä ihan tälläiseen kirjalliseen selostukseen tällä kertaa. Aluksi mentiin siis sellaista kiemurauraa puomeilla + laukanvaihdoilla, sen sujuttua puomit nostettiin esteiksi. Lopuksi sitä 17 metrin pysty & okseri linjaa viidellä laukalla ja lopuksi neljällä, se oli aika hurjaa, kun Veli on kuitenkin melko pienilaukkainen hevonen. Hyvin meni kuitenkin ja se okserikin oli jo melko iso siinä lopussa.

Veli.

La 31.12. Luci, käyntiä maastossa. Pikkusiskoni Lotan ja hänen poninsa Connyn kanssa rauhallinen maastolenkki.

Ma 2.1.2012 Yhdeksänvuotias lv-ravuriruuna Charmantsin eli Santtu, 8 km hölkkää (kevyttä ravia) maastossa. Pohkeet heilui, kädet heilui, pää heilui, mutta kunto piti, eli jotain positiivista sentään :)

Ti 3.1 Ratsastustunti Keskimäen hevostilalla, Tuomas opetti. Ratsastin Rilla- nimisellä PONILLA, jonka oikeaa nimeä en kiivaista yrityksistäni huolimatta onnistunut selvittämään. Täällä kuitenkin kuva. Oli aika mielenkiintoista. Tunti meni niin surkeasti kuin vain voi ikinä mennä, en mahtanut ponille mitään ja muutenkin kaikki meni aivan päin mäntyä. Osasyy siihen oli varmasti se, että olin vähän kipeänä, mutta luulenpa, että suurin syy oli kertakaikkiaan se, että sekä tunti että hevonen (tai siis poni) olivat minulle liian vaikeita. Kyse oli kuitenkin estevalmennustunnista, jonka muut ratsastajat olivat noin miljoona kertaa parempia kuin minä.Poni oli myös sellainen perinteine esteponi, eli erittäin nopea ja minä sille aivan liian hidas reaktioissani. Emme siis oikein löytäneet yhteistä säveltä tunnin aikana :/

Aiheena oli puomit, jotka oli asetettu lävistäjille. Toisella lävistäjällä oli 20 m linja, eli kaksi puomia, joiden väliin piti saada kuusi ja viisi laukka-askelta, ne menivät ihan ok:sti, mutta meno ei kyllä ollut kovinkaan tasaista... Toisella lävistäjällä oli muistaakseni kuusi puomia, ensin kolme, joiden väli oli 9 jalanmittaa, sitten kahden laukka-askeleen "rako" ja taas kolme puomia, joiden väli oli 10,5 jalanmittaa, eli siinä välissä laukan pituutta piti säädellä. Nämä menivät kyllä niin päin persettä, kuin vain voi, en haluaisi edes muistella.... Tunnista ei jäänyt käteen oikein muuta kuin paha mieli, tosin harjoitus oli hyvä ja mielenkiintoinen, sitä olisi joskus toistekin kiva kokeilla.

Kaiken kaikkiaan en ole oikein tyytyväinen lomaani, koska ratsastin paljon vähemmän, kuin olisin voinut. Shame on me! Tänne Ouluun muutettuani en ole sitten edes hevosta nähnytkään, yhden ruokinnan nettikokeen olen sentään tehnyt. Olisiko kenties pienen ryhtiliikkeen aika? Vuokrahevosta olen kyllä kovasti etsiskellyt, mutta yhteenkään sähköpostiini en ole vastausta saanut, mikä minussa on oikein vikana?

Tavoitteeni ja miten niihin päästään

LÄHIAJAN TAVOITTEET: 
- Suorittaa tammikuussa oleva esteratsastusnäyttö (rata 3) hyväksytysti ja mielellään myös hyvällä arvosanalla.
- Löytää mukava talli, jonne mennä vakiotunneille ratsastamaan.

PIDEMMÄN AJAN TAVOITTEET:
- Suorittaa seuraavat ratsastusnäytöt (Helppo B ja rata 4) kunnialla joskus keväällä, todennäköisesti toukokuussa.
- Työssäoppimispaikan löytäminen.
- Kisaamaan pääseminen, tavoitteena Helppo B ja 80-90 cm.

TULEVAISUUDEN TAVOITTEET:
- Valmistua ratsastuksenohjaajaksi.
- Kisata Helppoa A:ta ja 100-110 cm luokkia sekä mahdollisesti kenttäratsastusta.
- Saada oma ratsu.

En tiedä ovatko nuo tavoitteiden "nimet" ihan oikein, kun en muista niitä kunnolla, mutta jotain tuollaisia minä joskus silloin pikkutyttönä väänsin :) Nimillä nyt ei kuitenkaan ole niin väliä, tärkeintä on tavoitteiden kirjaaminen ylös, selkeät päämäärät kun ainakin minulla toimivat melkoisina motivaation kohottajina.

Miten näihin tavoitteisiin sitten päästäisiin? Tietenkin ratsastamalla, ratsastamalla ja ratsastamalla. Ratsastustuntien lisäksi pitäisi yrittää löytää joku liikutettava/vuokrattava hevonen tai jopa hevosia. Olen ihan hemmetin laiska, mutta nyt pitäisi vain heivata se ahteri sinne satulaan ja myös pitää se siellä. Kaikki mahdolliset tunnit, kurssit ja valmennukset pitää käyttää hyväksi, vähintäänkin katsojana.

Muulla liikunnalla ja venyttelyllä. Ratsastus kuitenkin ON urheilua ja tunnetusti kaikki liikunta tukee toistaan ainakin jonkin verran. Olen nimittäin ihan mieletön sohvaperuna ja armoton datis, mikä tarkoittaa sitä, että kaiken vapaa-aikani joko lojun sohvalla tai kökötän koneen ääressä. Minulla on siis melkoisen huono kunto, surkea ryhti, liikaa läskiä ja liian vähän lihaksia. Olen myös ehkäpä maailman raihnaisin ja jäykin kaksikymppinen, sillä aamuisin sängystä nouseminen tuottaa usein tuskaa - siis ihan fyysisestikin, enkä todellakaan saa sormenpäitä edes hipaisemaan lattiaa jalat suorina.

Teoriaosaamisella. Onhan siitä plussaa, jos ainakin tietäisi mitä siellä selässä pitäisi tehdä, kun sinne joskus harvoin pääsee. Pitää siis kahlata läpi kaikki mahdolliset hevoskirjat, - lehdet, nettisivut ynnä muut. Ja tosiaan kuunnella neuvoja, jos joku viisas niitä on halukas jakelemaan.

Asenteella. Ei tässä nyt soitellen lähdetä sotaan, mutta myöskään periksi ei anneta!

Tilannekatsaus

Huh, tajusin juuri, että minun pitäisi nähtävästi tasan kuukauden päästä pystyä ratsastamaan esterata kolme tyylikkäästi ja tietenkin mahdollisimman vähillä virheillä. Näillä näkymin minulla siis on tiedossa esteratsastusnäyttö tammikuun 25. päivä. Itsetuntoni esteillä on nyt ehkä vähän parempi, kun onnistuin pari viikkoa sitten menemään kilpailuharjoituksissa 70 cm:n radan puhtaasti ja muutenkin jopa melko mallikkaasti :) Kisoista lisää sitten, kun olen vähän parempien nettiyhteyksien äärellä ja saan ladattua videoita nettiin.

Tilanne ei kuitenkaan siinä mielessä ole kovin hyvä, että nyt koulusta lähdettyäni en pääse ratsastamaan kunnolla säännöllisesti ja kyllähän noita esteitä tulisi aika paljon vielä treenata... Tuo kilpailuharjoitusten 70 cm kun ei saavutuksena vielä juurikaan päätä huimaa.

Ratsastusmahdollisuuksistani sen verran, että minulla tosiaan on oma hevonen, kohta 11-vuotiaaksi kääntyvä ravuriruuna nimeltä Luci. Lucin olisi tarkoitus vielä mahdollisesti juosta kilpaakin, joten sillä ratsastetaan tällä hetkellä lähinnä huvittelumielessä. Herralla alkaa kuitenkin tuota ikää olemaan sen verran, että kokopäiväiseksi ratsuksi kääntyminen on tulevaisuuden suunnitelmiin kirjattu. Tällä hetkellä Luci on tasoltaan joku perusmerkki (onko se edes taso? :D), eli yksinkertaiset laukannostot ja laukkaaminen uralla sujuvat, tosin vähän päivästä riippuen. Esteillä Lucin taso on todistetusti 50 cm, kun se kerran juuri pari viikkoa sitten sitä kisasi. Rehellisesti sanottuna kolmen puhtaan askellajinkin löytymisen kanssa on vielä vähän tekemistä, ruunan lempiaskellaji kun tuntuu olevan peitsi.

Minä ja Luci jouluratsastuksella 24.12.2011

Luci jää kuitenkin vanhempieni talliin joksikin aikaa, joten edes niitä käynti-maastolenkkejä en nyt hetkeen pääse ilmaiseksi ratsastamaan. Tämän loman aikana aion tietenkin ottaa kaiken mahdollisen irti, meillä on myös muitakin hevosia, joilla ratsastaa, ravuritaustaisia tosin kaikki. Tottakai kaikesta ratsastuksesta on jotain hyötyä, mutta kyllä minä tarvitsisin erityisesti pätevää opetusta osaavilla hevosilla.


Ongelmanahan on tietysti se, että ratsastus on tälläiselle opiskelijalle ja hevosenomistajalle melkoisen kallista lystiä. Olen tosin päättänyt, että tästä lähtien yritän säästää kaikessa mahdollisessa, mutta ensisijallahan nyt tietenkin on tuon oman hevosen saaminen Oulun suunnille. Noh, katsotaan nyt miten tilanne etenee.

Hei!

Alku aina hankalaa, vai miten se meni? No, esittelen itseni nyt lyhyesti, eli olen 20-vuotias opiskelijatyttö, jonka elämäntilanne on tällä hetkellä sekavaakin sekavampi, mutta tällä hetkellä asustelen vielä Pudasjärvellä, (toivottavasti) reilun viikon päästä Oulussa. Vielä muutaman päivän opiskelen ratsastuksenohjaajaksi täällä Pudasjärvellä, Oulun seudun ammattiopistossa, mutta vuodenvaihteessa vaihdan Oulun seudun ammattikorkeakouluun ja jatkan ratsastuksenohjaajaksi opiskelua monimuotona. Siinä noin lyhyesti, lisää minusta voi lukea tuolta Elli-osiosta.

Blogin tarkoituksena on seurata kamppailuani ratsastustaitoni kehittämisen ja hevosalan koulutuksen parissa. Minusta ei toivottavasti koskaan tule hevosalan ammattilaista siinä mielessä, että koko elantoni olisi kiinni hevosista. Mielestäni rahat on mukavampi tienata jostain muualta, jotta ne voi sitten ilolla laittaa hevosiin :) Unelmissani olisi kuitenkin oma talli, jossa olisi pienimuotoista tunti-, kasvatus- ja kilpailutoimintaa.

Tämän hetkistä ratsastustaitotasoani on vaikea määritellä. Kouluratsastuksessa sanoisin tasoni olevan varmaankin Helppo B, mutta esteistä en sitten tiedäkään... Olen joskus kisannut metriäkin, mutta viime aikoina olen hypännyt niin vähän, että pienemmätkin esteet varsinkin ratana tuottavat ongelmia.